Perjantaina 9.10. kello 17 -19.30 prof. Maunu Häyrynen (Tuni) Esitelmöi otsikolla "Voiko paikkakokemusta kuvata ja välittääkö kuva kokemuksen?"
Tilaisuus järjestetään verkkoseminaarina. Voit liittyä Zoom-verkkoseminaariin klikkaamalla linkkiä. Jos käytät mobiililaitetta, laite pyytää sinua asentamaan Zoom -sovelluksen. Asentamalla tämän ilmaisen sovelluksen saat avattua yhteyden verkkotapaamiseesi. Ohjeita ZOOM-sovelluksen käyttöön löydät googlettamalla hakusanalla "zoom ohje".
Tilaisuuden järjestää Porin filosofinenseura.
Abstrakti
Konstruktionistisen tutkimusotteen perusajatus on kärjistäen ollut, että maailma ilmenee kielen kautta ja kaikki ilmaistavissa olevat merkitykset ovat rakentuneet sosiaalisesti. Tämä näkökulma on hallinnut myös maisemankuvauksen tutkimusta, missä maisemaa on tutkittu visuaalisena kielenä eli kuvastona. Tätä seuraten on haettu tapoja, joilla maisemankuvauksia on rajattu ja kytketty erilaisiin konteksteihin ja diskursseihin. Kehollisuus on otettu huomioon katseen suuntautumisen ja katsoja-aseman tarkastelussa. Ajattelutavan perusteella maisema on rakennettu esitys silloinkin kun katsotaan "todellista" luonnonmaisemaa eikä kuvaa sellaisesta, koska merkitysten muodostuminen tapahtuu molemmissa samalla tapaa katseen suuntaamisen, rajauksen ja symbolisten viittausten, mielleyhtymien tai konnotaatioiden kautta.
2000-luvulla tätä tutkimusotetta on arvosteltu siitä, ettei se ota kantaa maiseman välittömään keholliseen ja emotionaaliseen kokemukseen, joka ei välity pelkän maisemankuvauksen tai katsomisen kautta. Tällöin tutkimuksen saavuttamattomiin jää myös ihmisen vuorovaikutus materiaalisen ympäristön kanssa, mistä maisemankuvaus voi antaa enintään vihjeitä. Vuorovaikutuksen eri osapuolet, jotka maisemassa voivat olla myös muita eliöitä eivätkä rajoitu vain siihen mitä on näkyvissä, ovat osa jatkuvaa muutosprosessia. Tämä prosessi on rinnakkainen merkitysten sosiaaliselle rakentumiselle ja on usein sitä nopealiikkeisempi. Puhutaan sekunnin murto-osassa välittyvistä ei-kielellisistä affekteista, joiden välityksellä eri toimijat ovat suhteessa toisiinsa.
Oma käsitykseni on että maisemankuvaus ei ole irrallaan kehollisuudesta, moniaistisuudesta tai välittömistä tunnereaktioista vaan sen vaikutus perustuu osaksi näihin. Keskeisperspektiivimaisemaa tai myöhemmin maisemavalokuvaa on kauan pidetty todenkaltaisena ympäristön esitystapana länsimaisessa kulttuurissa. Tämä on mahdollista siksi että maisemankuvaus kykenee välittämään tai simuloimaan joiltakin osin kehollista ja emotionaalista ympäristökokemusta. Sen lisäksi maisemankuvaus luo uusia kehollistettuja käytäntöjä ja ohjelmoi maiseman tunnesisältöjä, jotka vaikuttavat siihen tapaan millä ihminen on ja toimii ympäristössä.
On kuitenkin ei-kielellistä ja epäkognitiivista kokemusta, joka nousee maiseman kielellisten ja yhteiskunnallisten merkitystasojen läpi ja muokkaa niitä. Kehollisuus ja affektiivisuus kielellistyvät emootioiksi, joilla säilyy tunnevaraus mutta jotka samalla artikuloituvat myös suhteessa opittuihin, jaettuihin ja historiallisesti rakentuneisiin merkityksiin. Maisemassa tästä voi kertoa toiseuden tai kuulumattomuuden tunne, kykenemättömyys suhteuttaa omaa kokemusta annettuun diskursiiviseen kehystykseen, jonka ankkurointi elettyyn, keholliseen ja materiaaliseen ympäristöön näin katkeaa.
Maunu Häyrynen
Maisemantutkimuksen professori
Turun yliopisto
Professor of Landscape Studies
University of Turku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti