tiistai 12. huhtikuuta 2022

Arvoista käsin ohjautuvan elämän ja elämän hyväksymisen dilemma. To 5. toukokuuta kello 18, UCPori, auditorio 126

FT Marika Enwald (tuntiopettaja, tutkija, Tampereen yliopisto) luennoi aiheesta "Arvoista käsin ohjautuvan elämän ja elämän hyväksymisen dilemma"

Aika ja paikka: To 5. toukokuuta kello 18, UCPori, auditorio 126

Tänä päivänä monessa yhteydessä tuodaan esiin arvojen merkitystä hyvän, mielekkään ja onnellisen elämän tavoittelussa (mm. Martin Seligmanin empiiriset tutkimukset onnellisuudesta). Samaan aikaan psykologian alalla on tehty empiirisiä tutkimuksia (mm. Mindfulness-ajattelutavasta), että arvostelematon ja elämän hyväksyvä asenne on tie elämän hyvään ja mielekkääseen kokemiseen. Ongelma on vanha, etiikan ja ihmisyyden välinen dilemma. Missä määrin eettinen, arvoja painottava näkökulma rajoittaa elämän kokemista laajasti. Esimerkiksi Friedrich Nietzsche on todennut, että etiikka on elämälle vierasta ja hän kannatti kaikelle elämälle ”kyllä” sanovaa elämänasennetta. Aristoteles aikoinaan määritteli etiikan keskeiseksi tehtäväksi selvittää miten ihminen voi yhteisön jäsenenä saavuttaa kestävän onnellisuuden, kun hän toteuttaa yhteisöllisiä arvoja käytännössä. Alustuksen on tarkoitus herätellä keskustelua etiikasta, arvoista, onnellisuudesta ja elämän merkityksellisenä kokemisesta.

Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Satakunnan Kriittinen Korkeakoulu, Porin Filosofinen Seura ry sekä UCPori.

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Renesanssi vanhan ja uuden taitekohtana. UCPori to 21.4 klo 18.

 Dos. Mikko Lahtisen esitelmä (Tampereen yliopisto) pidetään myös sovitusti UCPorin tiloissa (katutason auditorio), torstaina 21. huhtikuuta kello 18 alkaen. Lahtinen esitelmöi otsikolla: ”Renesanssi vanhan ja uuden taitekohtana”.

Abstrakti:

Renessanssi (n. 1200-luku–1500-luvun alkupuoli) tarkoittaa ”uudelleensyntymistä”. Renessanssinvuosisatoina renessanssihumanistit herättivät eloon vanhan kreikkalaisen ja roomalaisen antiikinajattelua ja ihanteita moraalista taiteeseen ja politiikkaan. Kysymys ei ollut kuitenkaan ”vanhan”mekaanisesta toistamisesta, vaan ”vanhan” eli kreikkalaisen ja roomalaisen antiikin filosofian jaihanteiden luovasta käyttämisestä ”uuden” ajattelun ja maailman rakentamisessa ja toisaaltavaikuttavasta keskiaikaisesta todellisuudesta ja maailmankuvasta irrottautumisessa.Renesanssifilosofit ymmärsivät olevansa luomassa jotakin uutta ja ennennäkemätöntä, mutta he käyttivät sen toteuttamiseen hyvinkin vanhoja aineksia, kuten Niccolò Machiavelli (1469–1527) roomalaisen historioitsija Titus Livuksen (noin 64 eaa. – 17 jaa.) Rooman historiaa pyrkiessään luonnostelemaan uutta, yhdistynyttä Italiaa Valtiollisissa mietelmissään. Renessanssin tiede ja filosofia pyrkivät siis irtaantumaan aikansa eläneeksi katsotusta feodaalisesta keskiajasta ja sen maailmankuvasta käyttämällä ”uuden” luomisessa hyväkseen henkiin herättämäänsä roomalaisen ja kreikkalaisen antiikin ajattelua ja esimerkiksi antiikin taiteessa ilmeneviä ihanteita. Renessanssi loi pohjaa myös modernin luonnontieteen (1500-1700-luku) synnylle ja kehitykselle sekä 1700-luvun valistusfilosofialle.

Näin antiikista ammentava renessanssin tiede ja filosofia on välittävä tekijä antiikkisen ja modernin ajattelun ja maailmankuvan välillä. Toisaalta tulevien vuosisatojen kehityskulut tulivat osoittamaan, että modernia luonnontiedettä ja kehittyvää kapitalistista maailmaa määrittelivät hyvinkin toisenlaiset ihanteet ja periaatteet (kuten luonnon alistaminen tuotannolle ja jatkuvan kasvun pyrkimys) kuin antiikkiset. Renessanssia voikin luonnehtia ristiriitaiseksi ajanjaksoksi, joka sekä siirtää kreikkalaista ja roomalaista ajattelua ja ihanteita moderniin aikaan (1600-luku–) että on synnyttämässä sitä jonakin dramaattisestikin antiikin ihanteista eroavana epookkina. 

Ateena ja Kreikkalainen maailma. UCPori 24.3 klo 18

Dos. Juhani Sarsilan esitelmä toteutuu sovitusti Porissa torstaina 24. päivä kuluvaa kuuta. Paikkana UCPorin auditorio (katutaso). Tilaisuus alkaa kello 18.

Otsikko & aihe: ”Ateena ja Kreikkalainen maailma”. Saamme tarkemman otsikon ja tiivistelmän viikolla 11 (alkuviikosta).

 

perjantai 11. maaliskuuta 2022

Prof. Jutta Jokirannan esitelmä torstaina 17.3 klo 18 alkaen.

Prof. Jutta Jokirannan esitelmä pidetään zoomissa torstaina 17. päivä kuluvaa kuuta. Tilaisuus alkaa kello 18.00.

Tässä zoom-linkki:

https://tuni.zoom.us/j/68046551067

Otsikko: ”Persia ja Jerusalem – mitä juutalainen perintö toi länsimaiseen kulttuuriin?”

Abstrakti

Persian valtakunta oli siihenastisista suurvalloista mahtavin, ulottuen itäisestä Euroopasta Intiaan saakka. Persialaisaika (noin 550-330 eaa.) mahdollisti Heprealaisen Raamatun synnyn ja kokoamisen. Koko juutalaisen uskonnon synty liitetään tähän aikaan; selvää on, että sellaiset juutalaisen kulttuurin tekijät kuin toora ja kirjoitukset, liitto, temppeli, sapatti ja Jahven tunnustaminen muotoutuivat ja muuntuivat tänä aikana tavoilla, joilla on yhä vaikutusta. Uskonnonharjoitus on intellektuaalista tutkimista, liitto heijastaa aikansa poliittisuskonnollisia pyrkimyksiä, ja itsetutkiskelu ja ylistäminen ovat elämän tarkoitus. Luennolla valaistaan erityisesti Qumranin käsikirjoituslöytöjen merkitystä raamatuntutkimukselle ja varhaisen juutalaisuuden ymmärtämiseen.

Esitelmä on osa Satakunnan Kriittisen korkeakolun kulttuurihistoriallista sarjaa ”Mistä tulemme, minne menemme?” Katso tarkemmin Satakunnan Kriittinen korkeakoulu (FB ja www.sivut).


Dos. Mikko Lahtisen esitelmä (Tampereen yliopisto) pidetään myös sovitusti UCPorin tiloissa (katutason auditorio), torstaina 21. huhtikuuta kello 18 alkaen. Lahtinen esitelmöi otsikolla: ”Renesanssi vanhan ja uuden taitekohtana”.

Abstrakti:

Renessanssi (n. 1200-luku–1500-luvun alkupuoli) tarkoittaa ”uudelleensyntymistä”. Renessanssinvuosisatoina renessanssihumanistit herättivät eloon vanhan kreikkalaisen ja roomalaisen antiikinajattelua ja ihanteita moraalista taiteeseen ja politiikkaan. Kysymys ei ollut kuitenkaan ”vanhan”mekaanisesta toistamisesta, vaan ”vanhan” eli kreikkalaisen ja roomalaisen antiikin filosofian jaihanteiden luovasta käyttämisestä ”uuden” ajattelun ja maailman rakentamisessa ja toisaaltavaikuttavasta keskiaikaisesta todellisuudesta ja maailmankuvasta irrottautumisessa.Renesanssifilosofit ymmärsivät olevansa luomassa jotakin uutta ja ennennäkemätöntä, mutta he käyttivät sen toteuttamiseen hyvinkin vanhoja aineksia, kuten Niccolò Machiavelli (1469–1527) roomalaisen historioitsija Titus Livuksen (noin 64 eaa. – 17 jaa.) Rooman historiaa pyrkiessään luonnostelemaan uutta, yhdistynyttä Italiaa Valtiollisissa mietelmissään. Renessanssin tiede ja filosofia pyrkivät siis irtaantumaan aikansa eläneeksi katsotusta feodaalisesta keskiajasta ja sen maailmankuvasta käyttämällä ”uuden” luomisessa hyväkseen henkiin herättämäänsä roomalaisen ja kreikkalaisen antiikin ajattelua ja esimerkiksi antiikin taiteessa ilmeneviä ihanteita. Renessanssi loi pohjaa myös modernin luonnontieteen (1500-1700-luku) synnylle ja kehitykselle sekä 1700-luvun valistusfilosofialle.

Näin antiikista ammentava renessanssin tiede ja filosofia on välittävä tekijä antiikkisen ja modernin ajattelun ja maailmankuvan välillä. Toisaalta tulevien vuosisatojen kehityskulut tulivat osoittamaan, että modernia luonnontiedettä ja kehittyvää kapitalistista maailmaa määrittelivät hyvinkin toisenlaiset ihanteet ja periaatteet (kuten luonnon alistaminen tuotannolle ja jatkuvan kasvun pyrkimys) kuin antiikkiset. Renessanssia voikin luonnehtia ristiriitaiseksi ajanjaksoksi, joka sekä siirtää kreikkalaista ja roomalaista ajattelua ja ihanteita moderniin aikaan (1600-luku–) että on synnyttämässä sitä jonakin dramaattisestikin antiikin ihanteista eroavana epookkina. 

Hyvää kevättä ja tervetuloa taas mukaan!

Petteri Limnell / Satakunnan Kriittinen korkeakoulu